95. ja 96. KadK ampumaharjoitus Vuosangassa
Kaikki hauska päättyy aikanaan. Vanhempi kurssi on päättämässä hiihtovaellustaan, ja siirtyy Kajaanin kautta Santahaminaan. Nuorempi kurssi on palautumassa omalta hiihtomarssiltaan, ja on huoltamassa itseään.
Pakettiautoja ja rekkoja on lähtenyt pitkin päivää tavaroineen kohti etelää. Huomenna viimeinen sammuttaa valot.
Vuosanka hiljenee – toistaiseksi.
Satunnainen kirjoittaja
Tiistaiaamu käynnistyi kadeteilla jälleen ennen kukonlaulua eli jo kello viiden tietämillä. Ulkona tähän aikaan pimeys lannistaa soturit kuin vastapalloon heitetty nyrkinisku. Kadettien sotilaspoliisipartio käynnisti autonsa ja suuntasi Fordinsa tarkastuskierrokselle varoupseerin käskyn mukaisesti. Samanaikaisesti ampuvat osastot sekä ampumatyöryhmien tulitoiminnan valvojien osastot valmistautuivat viimeisiin ammuntoihin tämän harjoituksen osalta. Tavoitteena siis henkinen sekä fyysinen niskalenkki ja työvoitto ammunnat päättävästä viimeisestä ratkaisutaistelujen päivästä. Valkoinen kuolema niittää siis tänään kovempana kuin koskaan a2 keltaisen jasterpeltejä kuin viimeistä päivää periaatteella “vankeja ei oteta!”. Aamupalalla kohdatut ilmeet, sekä selvästi eloisampi habitus, verrattuna ajoittaiseen sikiöasentoon vaipuneesta kadetista kertoivat jo pienestä helpottuneisuuden tunteesta, kun sodan voitto alkaa häilyvästi heijastua taistelijoiden mieliin.
Pakkanen kiri aamutuimaan jälleen lähemmäs -25º celsiusta, joka elävästi palautti muistiin parin päivän takaiset elektroniset laitteiden käyttömahdollisuudet sekä ajoneuvojen toimintakyvyn murskanneet liki -35 º celsiuksen pakkaset. Ulkona paukkuva pakkanen sekä vihollisen mahdollisesti käyttämät taistelukaasut ovat harventaneet kadettikomppanioiden rivejä huomattavasti molempien kurssien osalta, mutta edelleen vain 3 hengen, tuskaa ja hikeä pelkäämättömällä, rautaisella asenteella sekä itseluottamuksella varustetulla, kadettipartiolla saadaan torjuttua vihollisen joukkueen vahvuinen hyökkäys taisteluvaunujen sekä epäsuoran tulen tukemana.
Kahdella Apilaksella, kahdella kevyellä kertasingolla, telamiinalla, rynnäkkökiväärillä sekä muulla hampaisiin asti ulottuvalla aseistuksella ylämäkeen syöksyvä kadetti aiheuttaa K-valtion taistelijoiden silmissä pelkoa ja pakokauhua.
Vihollinen asemat, vastahyökkäykset, tiedustelupartiot sekä ajoneuvot tuhotaan kerta toisensa viimeiseen mieheen, renkaaseen ja telaketjun kappaleeseen. Vihollisen selkäranka ja taistelumotivaatio ovat lähes tuhoutuneet!
Kun taistelukentät hiljenevät ja ruudin tuoksu hälvenee, valtiomme suvereniteetti on taattu. Kadettien viimeiseksi tehtäväksi jäävät huolto sekä edessä vielä siintävä hiihtomarssi, joiden jälkeen taisteluissa karaistuneet taistelijat pääsevät palaamaan kotijoukkojensa tykö.
Kadetit Kettunen, Kallioinen & Kukkonen
Vuosangansoturit
Vuosangan ampumakenttäalueella, keskellä Kainuun kauneinta korpea, elohopea on jäätynyt pysyvästä alle -20° celsiuksen. Pakkasen purevuutta ja oikean varustuksen tarpeellisuutta on testattu empiirisillä kokeilla. Eräänkin kenttäkokeen yllättävä tulos oli, että kesäkumisaappaat EIVÄT ole yhtä lämpimät kuin talvikumisaappaat, ja saattavat aiheuttaa paleltumia väärinkäytettyinä. Pakkanen on myös aiheuttanut myös suurta toimintakyvyn laskua, nimittäin ajoneuvojen ja elektronisten laitteiden kohdalla. Jäätyneitä ja sopimuksensa irtisanoneita ajoneuvoja makaa tien varsilla, kuin Raatteen tiellä konsanaan. Lähiradioiden akkujen kestokyky on ollut koetuksella. Tästä viisastuneena ammuntojen johtajat ovat varanneet mukaansa huomattavan määrän vara-akkuja. Kadettien toimintaan kovahkokaan pakkanen ei tee muutosta. Teltoissa majoittuva osasto on oppinut arvostamaan, Vesa-Matti Loirin sanoin, ”hyvää puuta”. Ammunnan johtajien suoritusten ja oman toiminnan arvioinnin lisäksi kadetit ovat reflektoineet puun, kaminan ja tulen muodostaman pyhän kolminaisuuden saloja. Tämä reflektointi kiteytyy tulivartiomiehen toiminnassa, tehtävässä jota suorittaessa on mahdollisuus solmia koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita, varsinkin jos tulivartiomiehen ajatukset siirtyvät liian syvään reflektoivaan transsiin. Tilaan, jossa materiallisen tason mukavuudet (kuten lämpö) ovat toissijaisia.
Kaksi tornaria
Pitkien harjoitusten aikana pataljoonan hevosmiesten varmat tiedot otetaan vastaan taivaan totena ja pyhinä sanoina, jotain ei sovi kyseenalaistaan. Lähdekritiikin vaihtelevuus on jopa väitöskirjan arvoinen mysteeri. Tiedot ilmavoimien Hornet-onnettomuudesta otettiin vastaan erittäin epäilevästi, toisin kuin hiihtomarssin pituus ja varustus, joiden pituus ja raskaus, muuttuvat saunasta pukuhuoneeseen siirryttäessä 50 kilometristä kenttävarustuksessa 85 kilometriin ryhmäkohtaisessa varustuksessa.
Korpisoturin paluu
Suomalainen sotilas on suksineen metsässä kuin kotonaan, vai onko? Tähän mennessä yhdistelmä kadetti + sukset ovat aiheuttaneet enemmän tappioita kuin vihollisen toiminta. Kadetit, jotka hiihtävät sitten ala-asteen aikojen ovat oppineet murtomaahiihtotekniikan lisäksi mm. suksien voitelun salat. Tämän harjoituksen aikana kadeteille jaettu salainen tieto on otettu avosylin vastaan. Olemmekin saanet erikoisluvan julkistaa tiettyjä salaisia ohjeita: kaksi sukkaa on parempi kuin yksi sukka, kauluri lämmittää kaulaa, sanomalehdet saappaissa imevät kosteutta ja t-paidasta saa oikein taiteltuna oivan pipon korvikkeen. Lopuksi haluaisimme välittää merikadettiveljiemme terveiset, joita olemme saaneet puhelimien välityksillä perjantai illasta lähtien. Tämä, jos mikä, osoittaa, sitä kaipuuta, joka heilläkin on takaisin Suomen kauniiseen korpeen.
Kadetit Klevdal ja Kukkonen
Sirkus pyörähtää taas käyntiin, nyt viimeistä kertaa. Osat on vaihdettu ja valvojista tuli taas valvottavia simppuja. Vuosangan harjoituksen loppu todellakin häämöttää jo, toisin kuin syksyisellä marssilla Vuosaaren tunnelin päässä. Nähtäväksi jää, sujuuko paluumarssin ajoneuvosuunnistus paremmalla menestyksellä, kuin ennen auringonnousua tapahtunut maisemakierros yksittäisen kelvottoman simpun osalta, vai ilmestyykö reitille taas karttaan merkitsemättömiä kiertoteitä. Tuore toimihenkilöstö tuskin pahoittaa mieltään siirtyessään raikkaasta telttamajoituksesta takaisin katon alle. Nyt jo näytöt suorittaneena uudet ampujat perustivat majoituksen virkistävässä 30-asteen pakkasessa ja aloittivat kuluneen harjoituksen reflektoinnin teltoissaan, niitä samalla yöksi lämmittäen.
Torstain sotahistorian kierroksella pääsimme lähemmäs autenttisia talvisodan olosuhteita kuin osasimme kuvitellakaan. Pakkanen oli kiristynyt yli kahdenkymmenenviiden ja mukaan käsketty varustus muistutti lähinnä Neuvostoliiton Ukrainalaisen divisioonan varustusta. Päivän selviytyminen standardista poikkeavan, nyt vain yhden kolmioleivän turvin, oli nykyhuollon mahdollistamaan elintasoon tottuneelle simpulle järkytys. Autenttisissa oloissa eläytyminen talvisodan henkeen oli kuitenkin helppoa ja simppujoukko omaksui annettua tietoa tehokkaasti. Tarttuipa mukaan myös sotasaalista Raatteenportti-museosta. Aidot singon tähtäinkaukoputket, pistimet sekä muu materiaali teki myymälässä kauppansa.
Toivottavasti harjoituksen viimeinen vaihe ennen kurssinjohtajamme toivomaa “vuoden rankinta fyysistä suoritusta”, eli harjoituksen päättävää 30-kilometrin hiihtomarssia sujuu yhtä jouhevasti uudeltakin toimihenkilöosastolta. Ampumakäskyjen hiominen ja kopioiminen aamukolmeen, aamulla viideltä ampumapaikalle valmistelemaan siirtyminen ja heittokuljetusten 3-tuntinen odottelu tuskin jäävät kokematta.
Kadetit Ketoluoto ja Lainela
On perjantaiaamu, ja kirpeä pakkanen narisee kengänpohjissa ja kirvelee sieraimissa. Pakkasta oli aamulla -28C. Ja Hornet tuli eilen tonttiin – sekin vielä. Toivottavasti lentäjäveljet ovat kunnossa.
Nuoremman kurssin torstainen sotahistorian kierros Raatteen tien maastossa ja vanhemman kurssin hiihtomarssi (30 km) saatiin toteuttaa raikkaassa -20C pakkasessa. Marssi sujui hyvin, ja väsyneet mutta onnelliset? kadetit pääsivät Kainuun Prikaatiin saunaan ja ansaitulle levolle. Perjantaina bussin nokka suuntaa sitten kohti Santahaminaa.
Tänään Vuosangassa Johtolan suunnittelutilassa käy melkoinen suihke, kun 2.K:n kadetit valmistautuvat esittelemään lauantaisten ammuntojen suunnitelmansa. Ampumakäskyjen täytyy vielä läpäistä tarkkaakin tarkemmat varoupseerin ja harjoituksen johtajan tarkastukset. Keltaisia lappuja ilmestyy tuon tuostakin käskyjen sivuille; “tarkennettava tai korjattava ja esiteltävä uudelleen klo xx mennessä”.
Harjoituksen äiti – vääpelimme – sai juuri tiedon, että kadettien majoitukset ovat olleet luvattoman siivottomassa kunnossa aamulla. Tarttis tehrä jotain.. Tupa- kaappi- ja siisteystarkastus? Ei kai sentään, mutta jonkin tasoinen järjestys täytynee pitää yllä leirimajoituksessakin. Karskista habituksesta huolimatta lempeän luonteen omaava vääpelimme hoitanee homman tyylikkäästi plakkariin. Osa tästä joukosta pääsee telttaan muutamaksi päiväksi – tosin suunnitellusti; ampuva joukko majoittuu telttoihin lähempänä ampumapaikkoja.
Huoltopäällikkö
Kolmas päivä ilman kadettiammuntoja on meneillään, mutta varoupseerin arjessa se ei juuri näy. Huomiset ampumakäskyt on tänään tarkastettu (16 kpl) ja eilinen meni koordinoidessa valmistelutoimintoja. Kävipä Urheileva Upseeri maastontiedustelussa tulevaa nuoremman kurssin hiihtomarssia silmällä pitäen. Sää oli LOISTAVA! Talvikoulutusoppaan mukaan sukset helpottavat liikkumista, etenkin talvella, mutta Vuosangan alueen lumen määrä on poikkeuksellisen vähäinen. Jalan liikkuminen on varsin hyvä vaihtoehto..
Ja sitten varoituksen sana; vaikka yleisesti luullaan, että kovilla pakkasilla järvet jäätyvät niin täällä olemattoman lumipeitteen alla on useissa paikoissa vettä.
Varotoimisto jatkaa päätyötään eli alueen eristämistä ja pelastuspalvelun johtamista..
Varoupseeri
Vuosangan ampumaharjoitukseen valmistautuminen käynnistyi kääntämällä Sudenpentujen käsikrjasta auki sivu “näin selviät hengissä arktista kylmyyttä kylmemmissä olosuhteissa”. Harjoitus lähenee 96. kadettikurssin maasotalinjalaisten kohdalla jo puoltaväliä, mutta paukkupakkaset ovat pysytelleet vielä nurkan takana. En ole mikään meteorolgi, mutta uskon aamusta iltaan kestäneiden kovapanosammuntojen pitäneen pakkasen piilossaan. Vuorokauden keskilämpötila on pysytellyt 5 – 10 pakkasasteen tienoilla.
Käsiaseiden tuli vaimenee hetkeksi, kun nuorimman vuosikurssin kadeteilla on keskiviikkona ja torstaina yleissivistävää oheiskoulutusta talvikoulutuksen ja sotahistorian kierroksen merkeissä. Keskiviikkona ohjelmassa on muun muassa hiihtohinausta ja kadetin parhaan ystävän – ahkion – käytön harjoittelua. Torstaina koko sirkus lähtee vierailemaan sotahistorian opintojen merkeissä vanhoille pelipaikoille Suomussalmelta itään päin kulkevan yhdystie 9125:n maastoon.
Perjantaina uudet ammunan toimihenkilötyöryhmät ottavat rintamavastuun edellisten vaihtuessa ampuvaksi joukoksi. Näillä näkymin perjantaina koetaan myös haikeita eron hetkiä, kun merisotalinjan laivasto- ja johtamisjärjestelmäopintosuuntien merikadetit joutuvat suureksi pettymyksekseen jättämään Vuosangan ampuma-alueen ja vasten tahtoaan lähtemään takaisin Helsinkiin. Kun merimiehet palaavat kotisatamaan, voivat viimeisetkin maavoimalaiset heittää aurinkorasvan ja Hawaii-paidat repun pohjalle, sillä pakkasen on ennustettu laskevan vaatimattomaan -25 asteeseen. Se lämmittää varmasti kaikkien mieltä.
kad Turtiainen JO
Maanantai aamu valkeni ampumaryhmä viitosella kirpeässä 10 asteen pakkassäässä. Aamureippailu toteutettiin ryhmä viitoselle jo perinteeksi muodustuneella kolmen vartin hiihtomarssilla ampumapaikalle. Kun hiihdossa oli otettu vartaloa lämmittävä päästä varpaisiin ulottuva hikikerros, oli oivallista aloittaa sinkoryhmän hyökkäysammunan valmistava koulutus kärvistelemällä kertasinkongon ja apilaattorin käsittelykoutuksessa.
Itse ammunta oli puuduttavan ammunnan harjoitteluvaiheen vastapainoksi erittäin mielekäs verrattuna varusmiesaikaisiin taistelijaparin puolustusammuntoihin tai huotopalvelujoukkueen kentäkeittimen suojausammuntaan. Ammunan kruunasi kovan kertasingon täräyttäminen keskelle maalilaitteen vasenta alanurkkaa.
Sinkoryhmän hyökkäysammunta ei ole maailman kevein ammunta, jonka vuoksi varmaankin paras tapa motivoitua kyseiseen ammuntaan on tietää, että se vedetään lounaan ja päivällisen jälkeen vielä uudestaan pimeällä. Excellent.
kad Turtiainen JO
Tutkivan työotteen innoittamina rohkea kaksikkomme jätti toimiston lämmön ja painui kentälle soturien sekaan gallupia rakentamaan. Ulkoa löysimme sitten näitä uljaita sotureita nuotioitten äärestä suojaa hakemasta, Vuosangassa alati vaikuttavaa viimaa ja pakkasta vastaan. Tiedustelimme sotureilta raskaimpia ja mielenkiintoisimpia ammuntoja, sekä yleistä tunnelmaa. Kuten odottaa saattoi, saimme kuulla että sanat raskas ja ammunta eivät sovi yhteen. Kovan kiristyksen jälkeen nämä metsien karpaasit suostuivat kuitenkin myöntämään että; sinkoryhmän hyökkäys [T5AB(skor)] ja sissiammunta [T5AB(sissi)] olivat saaneet muutaman helmeilevän hikipisaran tiivistymään otsalle.
Kun sotureilta tiedusteltiin mielenkiintoisinta ammuntaa, suurimpaan suosioon nousi asutuskeskustaistelu ammunta [T5AB(ake)], jossa jaossa oli mitä moninaisinta aseistusta, sekä mielenkiintoinen taistelurata.
Taistelukiimassaan soturit eivät tuntuneet tuntevan edes kylmää, sillä syke oli kova ja joukon henki oli todella hyvä. Thumbs up!
Toimisto kiittää, kuittaa ja lyö lapun luukulle. Terveisin kadetit Neva JP ja Tolonen HVJ
Vuosangan ampuma-alueen kunnossapidosta vastaavat Kaarlo ja Ritva Heikkinen, jotka pitävät kiinteistöt, tiestöt ja pihamaat järjestyksessä. Heille siis suuri kiitos työpanoksestaan, joka mahdollistaa joukkojen harjoittelun vuosangan alueella.
Nimi Vuosanka juontaa juurensa saamenkielen peuranvasaa tarkoittavasta sanasta. Vuosanka on aina tarkoittanut paikallisille ihmisille Vuosangan kylää ja Vuosanganjärveä, jotka molemmat sijaitsevat kaukana harjoitusalueesta sen itäpuolitse kulkevan Kuhmo-Hyrynsalmi -maantien toisella puolella. Kyläläiset ovat kutsuneet nykyistä harjoitusaluetta pikemminkin nimellä Sutinen, sen suurimman järven mukaan. Tarinoiden mukaan Sutinen on myös ollut muinainen eränkävijä, joka metsästeli näillä alueilla. PV:n karttojen avulla on myös mahdollista vierailla Sutisen majan raunioilla.
Kadetit Tolonen HVJ ja Neva JP
Nyt kun ampumaharjoitus lähenee puolta väliä, olisi ehkä syytä kertoa hiukan kadetin (96. KadK) arjesta täällä vuosangan lumisilla aroilla. Selkeyttääksemme käsityksiänne ajattelimme kertoa jotain tähänastisista tekemisistämme.
Moottorimarssi Vuosankaa tapahtui busseilla ja henkilöpakettiautoilla. Bussissa matka vuosankaan oli pitkä ja tunnelma todella tiivis. Bussissa aika kului John Rambon ja Rocky Balboan rytisevässä seurassa ja PV:n tarjoamia eväitä nauttien. Matkan aikana tapahtui myös leirin ensimmäinen olon kevennys sissityyliin.
Henkilöpakettiautossa aikaa tapettiin jauhamalla tarinoita armeijakokemuksista, viikonlopun tapahtumista, omista elämänkokemuksista…puheenaiheita riitti maan ja taivaan väliltä. Mitä pohjoisemmaksi päästiin, sitä levottomimmiksi ja härskeimmiksi jutut muuttuivat. Välillä pysähdyttiin huoltoasemille huoltamaan ja poimimaan kadettitovereita kyytiin.
Seuraaviin aamuihin herättiin sisämajoituksesta vanhasta kyläkoulusta tai mökeistä ja lähdettiin kolmessa osastossa, kolmena päivänä, kolmeen koulutukseen. Koulutuksia olivat hiihtokoulutus, maalilaite/ räjähdekoulutus ja esimerkkiammunta.
Hiihtokoulutuksessa päivä alkoi suksien kuittauksella ja niiden huollon koulutuksella. Hiihtopäivä oli hikinen ja tekemistä täynnä. Päivän aikana hiihdon salat tulivat tutuiksi erheitten ja onnistumisten kautta, myös muutamia komeita kaatumisia nähtiin.
Maalilaitekoulutus toteutettiin pääosin omatoimisena ja kadetit pääsivätkin käyttämään luovaa hulluuttaan maaleja suunnitellessaan; oli kiikkuja, syöksyjiä, hiimailijoita, ryömijöitä ja yksi laskeutuva erikoisjääkärikin nähtiin. Räjähdekoulutuksessa mitattiin kadettien taitoja tulenkuvauskenttien ja R- aineiden saralla.
Esimerkkiammunnoissa ammuttiin joukkueen puolustusammunta, jossa harjoiteltiin jääkärijoukkueen erinäisiä temppuja, kokoajan havainnoiden johtajien ja tulitoiminnanvalvojien toimintaa tutkivalla työotteella. Taaskaan nallekarkit eivät menneet tasan, vaan tehtävät jakautuivat kuiviin ja kosteisiin.
Perjantaina kadetit jaettiin uudelleen kahteen osastoon; ampuvaan- ja toimihenkilöosastoon. Ampujat ajettiin metsään telttamajoitukseen ja ammuntojen käytännön valmistelut vihdoin alkoivat.
Luksus-mökkimajoituksesta siirtyminen telttoihin sai tipan vuotamaan nenän päästä ja flunssa-aallon liikkeelle. Plussaa on että teltat ovat pystytetty sotilaskoti-sauna akselin välittömään läheisyyteen, joka taasen kohottaa korpisotureiden motivaatiota huomattavasti.
Seuraavana päivänä oli 95 kadettikurssin johtamien ammuntojen alkama ja 96 kurssin kadettien taistelema. Päivän painuessa taivaanrantaan oli vielä pimeäharjoittelu ja kovapanosvaihe tekemättä, ja päivä saattoi tuntua jatkuvan loputtomiin. Kadeteilta vaadittiin virheettömiä suorituksia niin sotureina kuin toimihenkilöinäkin, sekä fyysistä että henkistä suorituskykyä koeteltiin moninaisissa taistelu- ja tilanneammunnoissa. Illalla nukkumaan käydessä oli liian väsynyt ymmärtääkseen että sama mylly tulisi toistumaan päivästä toiseen.
Nytkin tätä kirjoitellessamme voimme vain nauraa partoihimme, miettiessämme sitä wichyn määrää, mitä kadettitoverimme vuodattavat tälläkin hetkellä.
Lämpimästä toimistosta, Kadetit Neva JP ja Tolonen HVJ
