Tiistaiaamu käynnistyi kadeteilla jälleen ennen kukonlaulua eli jo kello viiden tietämillä. Ulkona tähän aikaan pimeys lannistaa soturit kuin vastapalloon heitetty nyrkinisku. Kadettien sotilaspoliisipartio käynnisti autonsa ja suuntasi Fordinsa tarkastuskierrokselle varoupseerin käskyn mukaisesti. Samanaikaisesti ampuvat osastot sekä ampumatyöryhmien tulitoiminnan valvojien osastot valmistautuivat viimeisiin ammuntoihin tämän harjoituksen osalta. Tavoitteena siis henkinen sekä fyysinen niskalenkki ja työvoitto ammunnat päättävästä viimeisestä ratkaisutaistelujen päivästä. Valkoinen kuolema niittää siis tänään kovempana kuin koskaan a2 keltaisen jasterpeltejä kuin viimeistä päivää periaatteella “vankeja ei oteta!”. Aamupalalla kohdatut ilmeet, sekä selvästi eloisampi habitus, verrattuna ajoittaiseen sikiöasentoon vaipuneesta kadetista kertoivat jo pienestä helpottuneisuuden tunteesta, kun sodan voitto alkaa häilyvästi heijastua taistelijoiden mieliin.
Pakkanen kiri aamutuimaan jälleen lähemmäs -25º celsiusta, joka elävästi palautti muistiin parin päivän takaiset elektroniset laitteiden käyttömahdollisuudet sekä ajoneuvojen toimintakyvyn murskanneet liki -35 º celsiuksen pakkaset. Ulkona paukkuva pakkanen sekä vihollisen mahdollisesti käyttämät taistelukaasut ovat harventaneet kadettikomppanioiden rivejä huomattavasti molempien kurssien osalta, mutta edelleen vain 3 hengen, tuskaa ja hikeä pelkäämättömällä, rautaisella asenteella sekä itseluottamuksella varustetulla, kadettipartiolla saadaan torjuttua vihollisen joukkueen vahvuinen hyökkäys taisteluvaunujen sekä epäsuoran tulen tukemana.
Kahdella Apilaksella, kahdella kevyellä kertasingolla, telamiinalla, rynnäkkökiväärillä sekä muulla hampaisiin asti ulottuvalla aseistuksella ylämäkeen syöksyvä kadetti aiheuttaa K-valtion taistelijoiden silmissä pelkoa ja pakokauhua.
Vihollinen asemat, vastahyökkäykset, tiedustelupartiot sekä ajoneuvot tuhotaan kerta toisensa viimeiseen mieheen, renkaaseen ja telaketjun kappaleeseen. Vihollisen selkäranka ja taistelumotivaatio ovat lähes tuhoutuneet!
Kun taistelukentät hiljenevät ja ruudin tuoksu hälvenee, valtiomme suvereniteetti on taattu. Kadettien viimeiseksi tehtäväksi jäävät huolto sekä edessä vielä siintävä hiihtomarssi, joiden jälkeen taisteluissa karaistuneet taistelijat pääsevät palaamaan kotijoukkojensa tykö.
Kadetit Kettunen, Kallioinen & Kukkonen
0 Kommentit to “Viimeinen taistelu”